"Three words for my magic song"

Näin heinäkuun loppupuoliskolla oli vuosittaisen Karjalan-reissun aika. Tällä kertaa retkeilyn lomassa pääsin (jälleen kerran) katsomaan Amorphista, koskapa bändi heitti keikan Lieksan Vaskiareenalla.
Itse asiassa The Beginning of Timesin biisit muistuttavat minua näistä maisemista - levyn julkaisun aikoihin satuin nimittäin olemaan retkeilyreissulla näissä kauniissa itäsuomalaissa maisemissa ja tuona aikana kuuntelin tätä levyä paljon. Mutta nyt Amot tulivat Lieksaan oikein keikalle...

Tämä keikka oli todella upea; vaikka olenkin nähnyt paljon Amojen keikkoja, tämä oli yksi ehdottomista suosikeistani. Yleisö oli todella äänekäs ja eloisa (vaan eikös karjalaisten sanota olevan iloisia ja suulaita ihmisiä?) ja se vaikutti bändinkin lavaesiintymiseen. He olivat todella energisellä tuulella ja varsinkin Tomi vaikutti erityisen pirteältä.
"Tämä on positiivinen yllätys", hän kommentoi kirjavan karjalaisyleisön käytöstä. Tuo kirjava porukka muodostui minun ikäluokkaani olevista nuorista aina keski-iän ylittäneisiin ihmisiin saakka. Amorphis tuntuu siis vetoavan monenlaisiin ihmisiin, mikä on vain hieno juttu.
Mutta yleisön seassa eräs känninen (?) nainen huuteli lähes kaiken aikaa Esan nimeä... :D

Settilista oli varsin hyvä. Sky Is Mine on aina hyvä aloitus Amojen keikoille, tästä kipaleesta en ole vieläkään saanut tarpeekseni. Bändi soitti jopa muutamia suosikkejani vanhemmista kappaleista, eli ilmoille kajahtivat siis Against Widows ja The Castaway. The Beginning of Timesin biiseistä soitettiin Mermaid, Crack in Stone ja You I Need.

Lisää keikkakuvia löytyy tästä. Jostakin kumman syystä blogi ei anna minun laittaa muita kuvia tänne suuremmassa koossa, mutta tuolta tosiaan löytyvät loput kuvatukset jos kiinnostaa. :)

Parin kuukauden ajan olin tehnyt kuvitusprojektia Amorphiksen biiseihin. Näitä maalauksia oli yhteensä yksitoista kappaletta ja olin sitonut ne kirjasen muotoon. Kirjaseen kuului myös käsin kirjoitettuja lyriikkasivuja. Lisäksi olin kirjoittanut siitä kuinka bändin musa on vaikuttanut elämääni, miksi pidän itse musiikista ja mielipiteeni jokaisesta Amojen levystä. Suurempia kuvia maalauksista pääsee katsomaan täältä.

Niinpä halusinkin antaa teoksen bändille...

... ja onni olikin myötä! Keikan jälkeen joukko ihmisiä jäi mellakka-aidan viereen bändiä odottelemaan,

ja eipä aikaakaan kun bändiläiset piipahtivat käymään joukkion luona. Näin pääsin antamaan kirjani Esalle.

"Sinä olet taas tehnyt meille tällaisen aarteen", hän hymyili (no, olihan tämä jo neljäs kerta kun taiteiluitani sain bändille antaa) ja sanoi kirjan olevan "tosi makee".

Valitettavasti emme ehtineet paljon jutustelemaan - niin monella ihmisellä oli hänelle asiaa - mutta vaihdoimme muutaman sanan ja yhteiskuvaankin päästiin taas kerran. Sen jälkeen jokainen bändin jäsen nimmaroi keikkajulisteen (meillä ei tietenkään ollut kynää mukana, joten jouduimme lainaamaan sellaista muilta ihmisiltä). Vaikka heillä ei ollutkaan paljoa aikaa, he olivat ystävällisiä ja mukavia - tällainen asenne onkin yksi syy siihen miksi pidän näistä miehistä.

Settilista

Sky Is Mine

Towards and Against

Majestic Beast

Into Hiding

Against Widows

Crack In A Stone

You I Need

Karelia / Vulgar Necrolatry

Mermaid

Sampo

The Smoke

The Castaway

Silver Bride

---

House of Sleep

My Kantele

Parhaat hetket by Amorphis

On taas kunnon kilometripostauksen vuoro, tekstin ja omien keikkakuvieni muodossa.
Tässä kerron (mahdollisimman) tiivistetysti omista huippuhetkistäni Amorphiksen matkassa (ei, tästä bändistä ei päästä eroon niin kauan kun tämä blogi pysyy pystyssä... :D)
Mutta Amoilla on tosiaan erityinen merkitys minulle (aiemmin kerroin lisää bändiesittelyssä) ja keikoilla käyminen on olennainen osa omaa fanitustani. Parisenkymmentä keikkaa olen tosiaan heiltä nähnyt, mutta tässä postauksessa keskityn kohokohtiin, joita mielelläni muistelen.

Amorphikseen tutustuin Helsingin Kaisaniemessä kesäkuussa 2008, kun he soittivat Nightwishin lämppäribändinä. Olin kuullut House of Sleepin ja Silent Watersin useaan otteeseen radiosta ja pidin niitä hyvinä ralleina. Olin harkinnut levynkin ostoa, mutta ennakkoluuloisuus esti sen, sillä jostain syystä luulin muun tuotannon olevan "tyypillistä death metal-örinää". Enpä silloin tiennyt miten väärässä olin.
Mutta mielenkiinnosta päätin mennä katsomaan Amojenkin keikan. Tuolloin satoi vuoron perään vettä ja rakeita, välillä ukkonenkin jyrähteli, mutta Amojen "Kalevala-metalli" vakuutti.

Myöhemmin ostin uusimman levyn eli Silent Watersin. Ja sehän veikin mennessään! Musiikki ja Lemminkäisen dramaattinen tarina olivat sovitettu hienosti yhteen, Tomin laulu ja tulkinta olivat niin ikään vaikuttavaa kuultavaa, kuten myös Esa Holopaisen ja Santeri Kallion tunnelmallinen soitto. Lisäksi kansanmusaelementit ja akustiset osuudet olivat mainio lisä.
Kiinnostus bändiä kohtaan kasvoi ja pian ostinkin toisen Tomin aikaisen levytyksen, Eclipsen. Ja Brother Moonin kuulemisen jälkeen ei ollut paluuta.

Ensimmäinen keikkani fanina oli Hämeenlinnan Verkatehdas maaliskuussa 2009. Tunnelma keikalla oli intensiivinen ja bändi tuntui soittavan yhtä hyvin kuin levylläkin. Olin toisessa rivissä Tomin kohdalla, joten näkyvyys lavalle oli erinomainen. Toisinaan Born From Fireä kuunnellessa muistuu tuo keikka mieleen, sillä tuo biisi avasi keikan. Ja kurkkukipukin parantui mystisesti Brother Moonia "laulaessa"... Tulevalta levyltäkin (Skyforger) soitettiin kaihoisa sinkkukipale Silver Bride. House of Sleepin ollessa vuorossa ihmiset lauloivat äänekkäästi kuorossa Tomin mukana.
Ja bändiläisten poistuessa lavalta joku huusi kovaan ääneen notta "Esa perkele!" Kitaristi itse hymyili leveää hymyään ja katosi sitten lavan taakse.
Mutta itse tykkäsin keikasta kovasti ja arvostus bändiä kohtaan nousi entisestään. Innolla jäin odottamaan Skyforgerin ilmestymistä...

27.marraskuuta 2009  /  Finlandia-klubi, Lahti

Myös tämä keikka kuuluu myös ikimuistoisimpien konserttieni sarjaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin eturiviin, tällä kertaa Esan kohdalle.
Tomin laulu ja esiintyminen olivat yhtä vakuuttavia kuin ennenkin, ja hänen hiustenkuivaajaa muistuttava mikkinsä oli hauska ilmestys. Oli jopa koomisen näköistä kun Tomi moshasi pitkät rastat ilmassa viuhuen, ja samaan aikaan Esa soitti vieressä viilipyttymäisen tyynenä. Vastakohdat täydentävät toisiaan, vai miten se meni?

Hieman myöhemmin muuan tyttö kiilasi eturiviin, sattumoisin minun viereeni.
"Mä haluan ottaa kuvan!" hän huusi.
Ja hän kuvasi kaiken aikaa Tomia. Kun itsekin olin ottamassa kuvaa Joutsenesta, tyttö totesi minulle: "Eikö olekin suloinen?" Tytön innokkuus sai minut hymyilemään. :)

Valitettavasti mikään hyvä ei kestä ikuisesti. Lopulta oli encoren, House of Sleepin kuorolaulun (Tomi vitsaili Esan kustannuksella, sillä kitaristi väitti osaavansa laulaa yleisöä paremmin - vitsillä tietenkin!) ja haikean My Kanteleen vuoro. Niin bändi lähti, mutta itse olin todella onnellinen. Yksi mieleenpainuvimmista keikoistani, ei epäilystäkään.

2.huhtikuuta 2010  /  Finlandia-klubi, Lahti


Olin yllättynyt kun sain tietää Amojen tulevan jälleen kerran Finlandia-klubille - vain muutama kuukausi marraskuisen keikan jälkeen! Mutta sehän oli luonnollisesti positiivinen yllätys.
Tällä kertaa Tomi oli saanut oikein korokkeen ("tällainen pieni jätkä tarvitsee apuja", hän vitsaili spiikissään), "unohti" paikan jonne olivat tulleet soittamaan ja mainitsi toisen kaupungin Lahden sijasta. Vielä myöhemminkin Tomi teeskenteli unohtaneensa jotakin, tiedustellen asiaa Esalta.
Ja ennen encorea, kun bändi oli poistunut lavalta, pari (kännisen oloista) miekkosta huuteli kovaan ääneen: "Esa saatana, tule takaisin!" Kieltämättä huvittavan kuuloista.

Mutta paras osuus oli vielä edessä. Olin tehnyt Esalle - oikeastaan koko bändille - Eclipse-teemaisen kansion, joka sisälsi Brother Moonin inspiroiman maalauksen ja Amojen musan inspiroimia valokuvia. Toivoin että pääsisisn antamaan kansion heille, olisihan se muutenkin jännää tavata bändiläiset lavan ulkopuolella. Niinpä jäimmekin vielä notkumaan Sibeliustalon nurkille, josko onni potkaisisi.

Jossakin vaiheessa aloin olla jo hieman pessimistinen, mutta sitten näimme bändin bussikuskin menevän "työpaikalleen". Vielä tässä vaiheessa hänellä ei tuntunut olevan tietoa koska bändi mahtaisi tulla, mutta suositteli että palaisimme talon luo. Kiersimme vielä talon ympäri ja lopulta jäimme sisäänkäynnin luo. Nyt bussi olikin ajettu lastausoven eteen ja roudarit veivät kamoja sinne. Yhtäkkiä bussikuski tulikin luoksemme ja sanoi bändin tulevan vartin kuluttua. Saimme tulla lastausoven luo istumaan ja kuski hengaili lähistöllä, kaiken aikaa tupakkaa poltellen.

Jossakin vaiheessa hän meni käymään sisällä, ja palatessaan kertoi bändin tulevan aivan piakkoin - ja antoi minulle Snoopyn rumpukapulat!

Ja lopulta bändiläiset saapuivatkin. Esa vaikutti hämmästyneeltä, mutta ilostuneelta kun annoin hänelle tämän kansion. "Ei oo totta", hän ihasteli kansiota ja kiitti. Kun hän avasi kansion, hän sanoi tuon lauseen uudestaan ja kertoi kansion olevan "todella hienoa työtä". Hän jopa huikkasi muille bändiläisille että heidänkin täytyy tulla katsomaan!

Hän jopa otti nahkatakkinsa taskusta hopeanvärisen plektransa ja antoi sen minulle.

Bändiläiset vielä nimmaroivat kortin, johon olin piirtänyt Eclipsen kansitaiteesta tutun aurinkokuvion. Sitten oli yhteiskuvan vuoro, jonka jälkeen bändin täytyi valitettavasti lähteä kohti seuraavaa kaupunkia. Esa kiitti vielä kerran, jonka jälkeen hyvästelimme.

Joulukuussa 2010 Amoilla oli vuorossa Magic and Mayhem-nostalgiakiertue, ja näillä keikoilla soitettiin biisejä kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Lisäksi myös entiset jäsenet, eli basisti Olli-Pekka Laine, kosketinsoittajat Kim Rantala ja Kasper Mårtensson, rumpali Pekka Kasari ja tietenkin laulaja Pasi Koskinen vierailivat lavalla.

Tuolloin en ollut vielä täysin tuttu "vanhan Amorphiksen" kanssa, joten nämä keikat olivat erinomainen tapa tutustua noihin kipaleisiin. Toki jo Magic and Mayhem-kokoelmalevy oli lähentänyt minua vanhempiin ralleihin, mutta keikoissa on aina se oma tunnelmansa.

Elämäni ensimmäiset Tavastian-keikkani olivat ilman muuta hienoja elämyksiä ja tunnelma oli korkealla kummallakin keikalla. Sain napattua myös Snoopyn rumpukapulan, eli siinä oli jo kolmas kapula kokoelmaani.

Mutta uudenvuoden reissu Tampereen Pakkahuoneelle olikin jo luku sinänsä. Harmikseni olin sattunut joulun alla sairastumaan ja flunssa ei tahtonut hellittää. No, vähän yskänlääkettä ja nenätippoja naamaan, pari Buranaakin - ja let's mennään!

Reissuillahan sattuu aina kommelluksia, ja jälleen kerran oli mutkia matkassa. Tampereelle mennessäni junaa täytyi vaihtaa pariin otteeseen ja Riihimäen asemalla Tampereelle jatkava juna löi ovet kiinni nenäni edestä! Onneksi puolen tunnin päästä lähti taajamajuna samaan suuntaan, joten loppujen lopuksi ei mennyt paljon aikaa hukkaan.

Minulle tämä oli jo keikka numero kymmenen. Tämä uudenvuoden keikka oli myös Magic and Mayhem-kiertueen päätöskeikka ja tunnelmakin oli sen mukainen. Omalla listallani yksi parhaimmista Amo-keikoista, siitä huolimatta että Pasi Koskinen oli "aavistuksen" sekaisin... eipä mikään ihme että keikan jälkeen muut bändiläiset olivat antaneet hieman palautetta moisesta käytöksestä.

No mutta, onneksi nykyiset jäsenet, tutut naamat, olivat entisensä. Spontaani ja pirteä Tomi sai ihmiset nauramaan hauskoilla sutkautuksillaan, niin kuin aina.

"Seuraavaksi aiomme soittaa todella kauniin ja herkän biisin... Vulgar Necrolatry", hän jutteli erityisen lempeällä äänensävyllä. Heh.

Caresin "humppaosuuden" aikana sekä Tomi että Esa "tanssivat polkkaa" leikkisät virneet kasvoillaan. Lisäksi aina niin rauhallisen oloinen Esa villiintyi uudenvuoden kunniaksi; kun Tomi oli selin kitaristiin päin, Holopainen ojensi kättään "pahansuopa" hymy kasvoillaan ja nappasi rastapäätä takapuolesta... tuloksena naurukohtaus eturivissä!

Ja ennen loppukumarruksia Tomi soitti Esan kitaraa "hämmästynyt" ilme kasvoillaan. Sen jälkeen Esa sieppasi Tomin kainaloonsa ja laulajaa vain hymyilytti.

Myöhemmin yöllä satuin olemaan bändin kanssa samassa metallibaarissa (mikä lie onnenkantamoinen) ja jossakin vaiheessa huomasin ajautuneeni vitsailemaan Sanden kanssa. Esakin oli vähän aikaa seurassamme, joten annoin itse tekemäni "valokuvavihkoset" (jotka sisälsivät ottamiani keikkakuvia kuluneen vuoden varrelta) hänelle. Yhteiskuvaa en tähän suostu laittamaan, sillä näytän varsin typerältä siinä  - ja taisinpa muutenkin heittää aika typerää läppää kummallekin herralle, mutta ainahan syyn voi vierittää hyvänmakuisille valkovenäläisille... :)

Elämäni parhain ja hulluin uusivuosi kieltämättä!

Kevättalvella 2011 hankin kaikki vanhemmat Amo-levyt (The Karelian Isthmus on tosin vieläkin hankkimatta, jos ihan rehellisiä ollaan), joten siinähän riitti kuunneltavaa. Elegyyn rakastuin totaalisesti ja ainakin pari viikkoa taisinkin kuunnella pelkästään tuota levyä.

The Beginning of Timesiä odottelin jännityksellä, ja toukokuussa julkaistiin tuo Väinämöisestä kertova albumi. Silloin satuin olemaan Lieksan kauniissa maisemissa (Kolilla ja Ruunaan koskilla) retkeilemässä ja Joensuusta saakka piti lähteä levyä hakemaan! Mutta oikeastaan oli sattuvaa suorittaa levyn ensikuuntelu näissä maisemissa, kun kerran kyseessä on Kalevalasta ja luonnosta ammentava bändi. Niinpä The Beginning of Timesiä kuunnellessa muistuukin tämä reissu mieleen. Ja kansitaidehan inspiroi minua ottamaan tuon alla olevan kuvan. Kalevalassahan maailma syntyi sotkan munasta...

Jos uusivuosi ja Amorphis olivat mieluisa yhdistelmä, niin miten olisi juhannusyö ja Amorphis? Tosin kokonaisuutena tämä Nummirockin matka oli kirjaimellisesti magic and mayhem - about hengissä selvisin kotiin, heh.
Mutta Amojen keikalla oli aivan omanlaisensa tunnelma. Puolen vuoden keikkatauko oli omalta osaltani ohitse ja ilmassa oli pientä jännitystäkin - miten uudet rallit tulisivat toimimaan lavalla? Ainakin uudet lavasteet näyttivät kauniilta, vaikka ihmiset keksivätkin taustalakanan sotkanmunasta pienen sanaleikin. :)

Battle for Lightin pianointron siivittämänä bändiläiset astelivat lavalle.  Kyseinen biisi ja My Enemy kuulostivat entistäkin mahtipontisemmalta, You I Need sai uutta särmää, Three Wordsin kertsin mukana tuli huudettua ääni käheäksi ja Crack In A Stonen "pahaenteinen" tunnelma kuului niin ikään liveversiostakin.

Lisäksi täytyy sanoa että Tomin mikrofonit sen kuin muuttuvat kaiken aikaan hullummiksi - nyt vanha "hiustenkuivaaja" oli vaihtunut jonkin sortin peliohjaimeen tai avaruusalukseen. :)

Myös pyrotekniikat olivat komeaa katsottavaa, siinähän bändi oli kirjaimellisesti liekeissä.

Myös viikonloppureissu Helsinkiin oli täynnä sattumia ja tapahtumia, mutta Amojen Tuska-keikka oli parhaimpia festarivetoja mitä olen tältä bändiltä nähnyt. Aurinko paahtoi porotti kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteitakin oli ainakin +30, eli siinähän oli kirjaimellisesti kuumat oltavat. Järjestyksenvalvojat suihkuttelivat välillä vettä eturiviin ja itse asiassa se oli hauskaa - sen kun nosti kädet ilmaan, "lauloi" bändin mukana ja samalla sai mainion viilennyksen!
Settilistaan sisältyi pari yllätystäkin; Song of the Troubled One, ja My Kantele soitettiin poikkeuksellisesti keskellä settiä eikä viimeisenä biisinä, niin kuin yleensä on tapana.
Pyrojakin tuli ja varsinkin My Enemyssä ne olivat hienosti ajoitettu Tomin örähdyksiin. Esa ja Nicu ilmeilivät keskenään, ja Holopainen jopa "ampui" kitarallaan ilmaan, ilkikurisesti virnistäen. Keikan loputtua Esa jopa kumarsi yleisölle...

31.elokuuta klubikiertue alkoi tietenkin Tavastialta, ja settilista oli kuin unesta. Song of the Sage, In the Beginning, Mermaid, Drowned Maid, Beginning of Time... jopa Relief ja Brother Moon! Ja Esa soitti My Kanteleen loppusoolon sähkösitarilla, aivan kuten Elegyltä löytyvässä akustisessa versiossa. Mukava yllätys kieltämättä, sillä tästäkin soittimesta lähtee kaunis ääni.


16.syyskuuta oli vuorossa Hämeenlinnan Verkatehdas, eli tämän keikan myötä ympyrä sulkeutui. Lisäksi Hämeenlinnan Musiikissa oli oikein nimmarinjakotilaisuus, vaikka ainoastaan Esa, Nicu ja Koippari olivat paikalla. Oli siis sopiva sauma antaa Esalle synttärilahja, kun lokakuuhun ei ollut enää pitkä aika. Lahjat olivat siis posliinimaaleilla maalattu kahvimuki ja omista keikkakuvistani teetätetty kirja.
Valitettavasti olin hieman väsähtänyt enkä kauaa viihtynyt paikalla, mutta ainakin Esa sai lahjansa - ja varsinkin kirjasta hän tuntui pitävän paljon!

Nimmarit tulivat itse tehtyyn kollaasikuvaan.

Onneksi energiavaje korjautui illaksi ja sainkin nauttia upeasta keikasta Verkatehtaan puitteissa. Settilista oli melko lailla samanlainen kuin Tavastiallakin, mutta omasta mielestäni Verkatehtaan keikalla oli hienompi tunnelma. Alonen aikana oli muuten hienot "psykedeeliset" valot!

Huhtikuussa 2012 Amot kiersivät Suomen konserttisaleja ja klubeja - ja nämä olivatkin hieman erilaisia keikkoja. Osa biiseistä soitettiin semiakustisina versioina ja loput biisit kajahtivat ilmoille tuttuun tapaan sähköisesti. Myös vierailevat muusikot toivat oman lisänsä näihin keikkoihin. Vierailevat tähdet olivat siis Piirpaukkeen Sakari Kukko sekä Mari Multanen.

Pääsin todistamaan kolme erikoiskeikkaa (Lahden Sibeliustalo, Helsingin Virgin Oil Co sekä Tampere-talo) ja kaikki olivat upeita elämyksiä. Lisäksi Virgin Oilissa olen aina halunnut päästä käymään ja viimeinkin siihen oli mahdollisuus.
Helsingistä jatkoin matkaa siis Tampereelle ja sinne saapui myös kaverinikin, jonka olin halunnut tutustuttaa tarkemmin Amojen musiikkiin. Myös hän tykkäsi keikasta kovasti!

Semiakustisessa osuudessa kuultiin siis Enigma (yksi lempibiiseistäni), I of a Crimson Blood, Empty Opening, Rusty Moon (tästä biisistä tykkään nimenomaan huilujen takia), Brother Moon (mitä tietysti rakastin, ja tämä semiakustinen versio kuulosti entistäkin kansanmusiikkimaisemmalta) ja yllättäen Sign from the North Side.
Myös sähköinen osuus sisälsi hienon yllätyksen, kun ilmoille kajahti tunteikas Her Alone.

Tällaisia matkamuistoja tarttui mukaan tältä kiertueelta. Siinä on kiertuekirjaa, postikorttia ja settilistankin onnistuin tuurilla saamaan. :)

Paljon on siis nähty ja koettu tämän bändin matkassa. Hienoja hetkiä varmasti riittää myös tulevaisuudessakin, joten seikkailut jatkukoon!

Sivupolulla / Sidetracks

Päivän toinen blogimerkintä kertoo bändeistä, jotka liittyvät tavalla tai toisella Amorphikseen; näissä kokoonpanoissa nimittäin vaikuttaa sekä nykyisiä että entisiä jäseniä.


Tomi Joutsenen laulua kuullaan myös lohjalaisen Sinisthra-yhtyeen riveissä. Tähän mennessä Last of the Stories of Long Past Glories (2005) on ainoa täyspitkä studioalbumi. Tuttuun tapaan Tomi tulkitsee niin puhtailla lauluilla kuin aggressiivisemmallakin tyylillä.

Melodista death metallia soittava Barren Earth muistuttaa hyvinkin paljon vanhasta Amorphiksesta, toisaalta tämänkin bändin musiikissa kuuluu noita folk- ja progevaikutteita. Bändissä vaikuttaa myös kaksi entistä Amo-jäsentä, basisti Olli-Pekka Laine ja kosketinsoittaja Kasper Mårtenson. Keulilla häärii Swallow the Sunista tuttu Mikko Kotamäki.
Tähän mennessä bändi on ehtinyt julkaista vain kaksi albumia, jotka ovat The Curse of the Red River (2010) ja tuore The Devil's Resolve. Maaliskuussa bändi käväisi kotikaupungissani, joten luonnollisesti menin heidän keikkansa tsekkaamaan. Ja hyvinhän se soitto kulki!

Tässä biisissä säkkipilliä soittaa muuten Korpiklaanin riveissä vaikuttanut multi-instrumentalisti Hittavainen.

These bands are related to Amorphis somehow.

Sinisthra is another band where Tomi Joutsen sings. I have the album Last of the Stories of Long Past Glories and it's really good one.

Barren Earth is a Finnish melodic death metal band (with some influences from folk music and progressive rock), founded by Olli-Pekka Laine, the former Amorphis bassist. There's familiar guy also on keyboards, Kasper Mårtenson. Mikko Kotamäki, the vocalist, is familiar from Swallow the Sun. The band is even described as "a super group" (but at least I hate such word), since the line-up contains so many well-known Finnish metal musicians. But so far they have released only two albums, Curse of the Red River and brand-new The Devil's Resolve.
Well, it's even said that music-wise Barren Earth is like "a younger brother of Amorphis". Maybe due to the similar kind of guitar playing and keyboards do remind of Tales from the Thousand Lakes... duh, it was Kasper who played on that album as well!

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Luettele mielestäsi 5 parhainta bändiä/artistiä.
 - Amorphis, totta kai. Seuraavina tulevat (suomenkielinen) Indica ja Värttinä.

Sitten onkin hankalampaa; on paljon hienoja bändejä ja albumeja, joita ei kuitenkaan osaa laittaa
mihinkään järjestykseen...

2. Luettele 5 mielestäsi huonointa bändiä/artistia.
- Cheek, Petri Nygård, Rihanna, Justin Bieber ja Rebecca Black aiheuttavat suurimmat inhonväristykset.

3.Millon tehtiin paras musa?
- Kuuntelemieni bändien / artistien perusteella aina 70-luvulta tähän päivään asti.



4.Maailman turhin laulaja koko planeetalta?
- Paris Hilton. Että ihan "laulajaksi" piti tämänkin turhan julkkiksen alkaa...

5.Kenen musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
 - Indican suomenkieliset levyt (erityisesti Tuuliset tienoot) ovat kovassa kuuntelussa keväisin ja kesäisin. Myös Kate Bushin The Kick Inside kuuluu kesämusiikkeihini. Myös Värttinän Ilmatar on viihtynyt stereoissani viime aikoina.



6.Kenen musiikkia kuuntelet yleensä eniten?

 - Katso ensimmäisen kysymyksen vastaus.



7.Minkä tyylistä musiikkia kuuntelet?

1.Heviä, Rajua-Rockia, muuta rajua musiikkia
2.Klassista
3. Räppiä tai/ja Hip-Hopia
4.Poppia tai/ja Rockia
5.Olen kaikkiruokainen musiikissa (tiettyyn rajaan asti...)
6.En kuuntele musiikkia
7.Oopperaa
8.Iskelmää
9.Latinoa
10.Teknoa



8.Musiikki koneella vai levyllä?
- Levyllä. Toisaalta kopioin musat levyiltä koneelle ja edelleen kännykkään. Mutta mieluiten kuuntelen musani levyiltä ja kunnon stereoista. On monta syytä miksi haluan ostaa aitoja levyjä.
Ensinnäkin haluan tukea arvostamiani bändejä ja artisteja, se on minusta täysin itsestäänselvä asia. Lisäksi monet heistä saavat elantonsa musiikista ja varsinkin perheellisille muusikoille tämä on tietenkin tärkeää. 
Minusta on myös mukavaa kun voi selailla kansilehtisiä, lukea lyriikoita ja ihastella upeita kansitaiteita. Näin taiteellisena ihmisenä saatan ottaa jopa inspiraatiotakin näistä kuvista.
Ja minulle itselleni suuri levykokoelmani on suorastaan ylpeyden aihe. :)


9.Paras kotimainen artisti?
-  Katso kysymys 13.



10.Maailman paras laulu?
- Todella vaikea kysymys. Parempi että jätän vastaamatta.



11.Maailman ärsyttävin/huonoin laulu?
- Eiköhän se ole Rihannan Umbrella. Sontsan alla on paljon parempi versio. :)



12.Mainitse mielestäsi vähintään 2 musiikki-alalla ollutta/olevaa legendaa?
- Vähintään kaksi legendaa... Yksi syy miksi arvostan Amorphista, on se että he olivat
 ensimmäisimpiä suomalaisia metallibändejä, jotka ovat niittäneet kansainvälistä menestystä. Lisäksi Amot taisivat olla ensimmäinen bändi Suomessa, joka keksi yhdistää kansanmusa-ja progevaikutteita metalliin. Tällä perusteella vastaukseni voisi olla bändin johtohahmo; kukas muukaan kuin Holopaisen Esa.
Mutta kun alkaa ajattelemaan niin legendaarisia muusikoitahan on iso liuta, aina Kate Bushista Freddie Mercuryyn...
Ja katso myös kohdan 14 vastaus!



13.Kuka on pop-artisti on lähellä sydäntäsi?
- Harvoin innostun mistään pop-artistista niin paljon, että levyjä lähtisin hankkimaan, mutta Chisu ja Jenni Vartiainen tekevät omalla kohdallani poikkeuksen. Joten nämä kaksi kotimaista naisartistia ovat vastaukseni.



14.Kuka on Rockin kunkku?
- "Varsinaista rockia" (esim. Aerosmith tai Mötley Crüe) en oikein kuuntele, vaikka nuo kaksi bändiä kuuluvatkin legendaarisimpiin rockbändeihin. Sen sijaan Pink Floydia arvostan kovasti, tämä bändihän on progerockin ehdoton kuningas ja heiltä löytyy paljon hienoja biisejä. Floyd-kitaristi David Gilmour on myös arvostetuimpia rock-kitaristeja eikä syyttä ollenkaan. Joten vastaukseni on Pink Floyd ja herra Gilmour.



15.Maailman paras albumi?

Jos nyt omista lempibändeistä puhutaan, niin...
Amorphis - Skyforger ja Elegy
Indica - Kadonnut puutarha
Värttinä - Ilmatar

16.Mainitse artistien/bändien nimet joitten keikalla olet ollut tai olet menossa?
 - Amorphis (about parikymmentä kertaa ja yhä jaksaa!) taitaa olla itsestäänselvyys... :)
Indican suhteen minulla on ollut hieman huonoa tuuria - kerran olen heidät nähnyt, mutta siitäkin on jo kohta kolme vuotta! Silloin kun olin vielä alaikäinen, bändi kiersi about jokaisen Suomen klubin ja pizzeriannurkan, mutta täysi-ikäisyyden saavutettuani keikkatahti on hiljentynyt huomattavasti. :( Mutta toivossa sopii elää!
Värttinän olen kerran nähnyt ja kesällä tulen näkemään heidät uudestaankin.
Aiempina vuosina Nightwish, Sonata Arctica ja Stratovarius on tullut nähtyä muutamaan otteeseen.
Ja jos saisin tilaisuuden matkustaa aikakoneella 70-tai 80-luvulle, niin menisin ensimmäiseksi Pink Floydin keikalle. Keikkatallenteista ja kuvista päätellen Floydin konsertit ovat olleet melkoisia spektaakkeleja, joissa visuaalisuus on ollut pääosassa.

"Only one and the shadow of that one" - Amorphis

Bändiesittelyt aloitan luonnollisesti omasta suosikistani - Amorphiksesta.
Tämän bändin musiikki on omintakeinen ja onnistunut sekoitus metallia, kansanmusaa ja progressiivista rockia. Monipuolisuus ja kokeilunhalukkuus ovat bändin vahvuuksia.
Tomi Joutsen on erinomainen laulaja ja tulkitsija, puhtaat laulut ja aggressiiviset örinät sujuvat yhtä mallikkaasti. Kitaristi Esa Holopainen keskittyy niin ikään tunnelman luomiseen (eli mitään teknistä tilutusta ei pahemmin kuulla) ja samaa voisi sanoa kiipparisti Santeri Kallion soitosta.
Amorphis on tunnettu myös Kalevala-aiheisista, luonnonläheisistä sanoituksistaan. Nämä teemat ilmenevät myös hienoissa kansitaiteissa.

Mutta tällä bändillä on ollut myös tietty vaikutus omaan elämääni. Tällainen mielikuvia luova ja tunteikas musa toimii eräänlaisena "pakokeinona" arjesta (sama pätee keikkoihinkin) ja antaa paljon inspiraatiotakin.
Amojen kautta oma musamakunikin on laajentunut huomattavasti ja muutenkin minusta on tullut paljon avarakatseisempi musiikin kuuntelija. Suomalaisesta kansanmusasta on tullut innostuttua toden teolla, ja progempien levytysten myötä löysin Piirpaukkeen sekä tutustuin paremmin Pink Floydiin.
Tykkään käydä Amojen keikoilla säännöllisesti, sillä tunnelma vie mukanaan ja niistä saa piristävää energiaa. Parisenkymmentä keikkaa on tähän saakka nähty ja joitakin harvinaislaatuisiakin keikkoja olen saanut nähdä. Joulukuussa 2010 Amot tekivät Magic & Mayhem-kiertueen, joilla soitettiin biisejä kolmelta ensimmäiseltä levyltä ja entiset bändin jäsenetkin pistäytyivät lavalla vierailemassa. Huhtikuussa 2012 bändi teki pienen konserttisalikiertueen Suomessa - näillä keikoilla osa biiseistä soitettiin semiakustisina sovituksina ja vierailevia muusikoitakin oli mukana.
Amorphis on siis edukseen livenäkin, biisit kuulostavat yhtä hyvältä kuin levyilläkin ja itse asiassa Tomin laulu kuulostaa jopa vielä paremmalta. Lisäksi keikkamatkojen ansiosta olen oppinut matkustamaan itseksenikin ja nähnyt uusia paikkoja.

Amorphiksen perustivat Esa Holopainen ja Jan Rechberger vuonna 1990. Pian mukaan liittyivät rytmikitaristi-laulaja Tomi Koivusaari ja silloinen basisti Olli-Pekka Laine.
Amorphis aloitti puhtaana death metal-bändinä ja debyyttilevy The Karelian Isthmus ilmestyi vuonna 1992.
Jo tässä vaiheessa bändiläisten musamaku oli kuitenkin alkanut monipuolistumaan ja läpimurtolevy Tales from the Thousand Lakes (1994) ammensi suomalaisesta kansanmusastakin. Talesia pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä suomalaisista metallilevyistä. Levyn sanoitukset ovat suoria käännöksiä Kalevalan runoista. Hieno levy kyllä, ja sen klassikkoarvo on helppo ymmärtää.

Kolmas levy Elegy (1996) esitteli entistäkin tunnelmallisemman ja melodisemman Amorphiksen. Vaikutteet tulivat paitsi kansanmusasta, myös 70-luvun progressiivisesta rockista. Tomi Koivusaaren mörinöiden ohella levyllä kuullaan myös Pasi Koskisen puhdasta laulua. Sanoitukset perustuivat Kantelettaren runoihin.
Näistä vanhemmista levyistä nimenomaan Elegy on oma suosikkini, koska siinä on samanlaista "kalevelaista tunnelmaa" ja kansanmusiikkimaisuutta kuin Tomi Joutsenen aikaisilla levytyksillä.
The Orphan on yksi lempibiisejäni Amoilta; hieno, jopa surumielinen tunnelma. Cares on siitä hauska biisi että se yhdistelee erilaisia elementtejä ja tuo "humppakohta" pistää aina suupielet ylöspäin. My Kanteleen akustisessa versiossa puolestaan kuullaan itämaista tunnelmaa sitar-soolon muodossa.

Tuonelan (1999) myötä alkoi Amorphiksen "progekausi". Pasi Koskisesta tuli vakituinen laulaja ja sanoitukset eivät varsinaisesti käsitelleet Kalevala-aiheita, sillä bändi oli jo kyllästynyt niihin. Musiikilliset vaikutteet tulivat mm. Pink Floydilta ja Kingston Wallilta. Piirpaukkeen Sakari Kukko vieraili levyllä soittamassa saksofonia ja huilua.
Omasta mielestäni Tuonela on varsin miellyttävä kokonaisuus, kohokohtinaan The Way, Rusty Moonin huilut sekä Summer's End.

Am Universum (2001) jatkoi progelinjausta ja mukana oli jopa jazz-elementtejä. Sakari Kukko vieraili myös tällä levyllä. Niclas Etelävuori ja Santeri Kallio olivat jo vakituisia jäseniä.
Tuonelaan verrattuna hieman heikompi kokonaisuus, mutta tykkään kovasti niistä biiseistä joissa Sakari Kukko pääsee loistamaan saksofoneineen. Varsinkin Veil of Sin on hieno tunnelmapala.

Far from the Sunin (2003) aikaan Amorphis kärsi motivaation puutteesta ja bändi pitääkin tätä levytystä huonoimpanaan. Lopulta Pasi Koskinen jätti Amorphiksen ja uuden laulajan etsintä alkoi.
Tämä levy onkin jäänyt minulla vähemmälle kuuntelulle, tuo motivaation puute tosiaan kuuluu liiankin selkeästi. Day of Your Beliefs on silti kelpo biisi.

Eclipse (2006) aloitti uuden aikakauden Amorphiksen uralla. Uudeksi laulajaksi valittiin lohjalainen Tomi Joutsen, ja samalla Kalevala-aiheiset sanoitukset sekä kansanmusavaikutteet tekivät paluun.
Performanssitaiteilija Pekka Kainulainen on sanoittanut levyt Silent Waters (2007), Skyforger (2009) ja The Beginning of Times (2011), ja jokainen niistä kertoo tietyn Kalevala-hahmon tarinan.
Eclipseltä löytyy oma lempibiisini eli Brother Moon. Juuri tämä kipale sai minut vuosia sitten innostumaan bändistä toden teolla.

Silent Waters oli puolestaan ensimmäinen Amo-levyni ja sen tunnelmaan tykästyin saman tien.

Skyforger on Elegyn ohella oma suosikkilevyni, jo sen "nostalgia-arvonkin" vuoksi. Tämän levyn ilmestyttyä nimittäin faniuduin kunnolla ja aloin käymään keikoilla aktiivisesti.

The Beginning of Times jatkaa vahvaa linjaa. Levyn ilmestyessä olin retkeilemässä Lieksan kauniissa maisemissa (ja Joensuusta sitten lähdettiin uunituoretta levyä hakemaan!), joten näitä biisejä kuunnellessa palaa tuo reissukin mieleen. Monipuolinen Song of the Sage taitaa olla oma lempparini tältä levyltä. Huilutkin tuovat hyvää lisämaustetta biisiin.

Ja pitäähän sitä pari keikkavideotakin laittaa loppuun.
Sky Is Minen liveversio muistuttaa ensimmäisistä keikoistani...

... tästä kipaleesta puolestaan muistuu mieleen juhannuskeikka Nummirockissa...

... ja tämän kun vielä pääsisi todistamaan itsekin.

Loppuun vielä instrumentaalista pianotunnelmointia Black Winter Day-EP:ltä (1995).

Tomi Joutsen - laulu
Esa Holopainen - soolokitara, sitar
Santeri "Sande" Kallio - koskettimet
Niclas "Nicu" Etelävuori - basso
Tomi "Koippari" Koivusaari - rytmikitara, laulu (1990-1996), sitar
Jan "Snoopy" Rechberger - rummut






















Amorphis is my favourite band, naturally. Their music is original and impressive blend of metal, folk music and progressive rock. Versatility and willingness to experiment are the strengths of the band.
Tomi Joutsen is a brilliant singer and puts a lot feeling to his performing. Both clean vocals and aggressive growls sound fine. Also the guitarist Esa Holopainen focuses on creating atmosphere, same with Santeri Kallio's playing.
Amorphis is also known as the Kalevala-themed and nature-inspired lyrics. These themes can be seen in the beautiful album artworks as well.
But this band has also certain influence on my life. Such an evocative and emotional music gives a lot of inspiration and as if it took into "another world". Same with the gigs, that's why I like to go see them regularly. Because of the gig trips I have learnt to travel on my own, too, and saw new places.
I think that Amorphis is qualifield live band as well, the songs sound as good as on albums and actually Tomi's singing is even better on stage.
Even my music taste has been changing and broading by means of the band; I have interested in Finnish folk music and Pink Floyd...

Amorphis is founded by Esa Holopainen and Jan Rechberger in 1990. Soon the rhythm guitarist-singer Tomi Koivusaari and bassist Olli-Pekka Laine joined the band as well. Amorphis started as a pure death metal band and their debut album The Karelian Isthmus was released in 1992.  Already at this stage, music tastes of band members had begun to diversify, and the breakthrough album Tales From The Thousand Lakes (1994) drew on Finnish folk music as well. Tales is considered one of the most significant Finnish metal albums. The lyrics are direct translations of  the poems from the Kalevala. A great album, and it's easy to understand why it's a classic one.
  The third album Elegy (1996) presented even more atmospheric and melodic Amorphis. Influences came from not only folk music, but also 70's progressive rock. Tomi Koivusaari sang the growled vocals, meanwhile clean vocals were performed by Pasi Koskinen. The lyrics were based on poems from Kanteletar.
Of the older albums precisely Elegy is my personal favourite. The Orphan is one of my favourite songs from Amorphis; there's great, even rueful mood. Cares is a fun song, because it combines all kinds of musical elements, and that "humppa transition" makes the one smile. Some oriental vibes can be heard in the acoustic version of My Kantele, in the form of sitar solo.

Tuonela (1999) started Amorphis' progressive rock period. Pasi Koskinen became a permanent vocalist and the lyrics did not really dealt with the Kalevala themes, since the band was already tired of them. Musical influences came from e.g. Pink Floyd and Kingston Wall. Sakari Kukko from Piirpauke (Finnish world music band) played saxophone and flutes on this album. In my opinion Tuonela is a very nice entirety, the highlights are The Way, flutes in Rusty Moon and Summer's End.  Am Universum (2001) continued the progressive alignment, and there were even some jazz elements. Sakari Kukko played on this album as well. Niclas Etelävuori and Santeri Kallio already were permanent members. Compared to Tuonela, Am Universum is bit weaker album, but I like a lot of songs where Sakari Kukko shines with his saxophone. In particular, Veil of Sin is a great moody song.  While recording Far from the Sun (2003), Amorphis suffered from a lack of motivation and the band thinks that it's their worst recording. In the end, Pasi Koskinen left Amorphis and the band started to search a new singer.I haven't listened to this album much; that lack of motivation can be heard indeed. Day of Your Beliefs is a decent song anyway.
Eclipse (2006) started a new era in Amorphis career. Tomi Joutsen was chosen as a new frontman, and at the same time the Kalevala-themed lyrics and folk music influences made a comeback.
Performance artist Pekka Kainulainen has written the lyrics for Silent Waters (2007), Skyforger (2009) and The Beginning of Times (2011), and each one tells a story of the character from the Kalevala.My personal favourite song can be found from Eclipse; Brother Moon. This song hooked me on to this band back in the autumn 2008, too. But Silent Waters was the first Amorphis' album I had, and right away I liked it's atmosphere.
Skyforger is my favourite album in addition to Elegy, also because of  "the nostalgia value".  After this album was released, I really fell in love with the band and I started to go to gigs regularly.
And The Beginning of Times continues strong album entireties. When the album was about to be released, I was hiking in the beautiful sceneries of Lieksa (and then bought the album from the nearest town!) So I remember those eastern Finnish landscapes while listening to these songs.
Versatile Song of the Sage I think it's my favorite from this CD. Also flutes bring some nice addition to the song.