Tämän bändin musiikki on omintakeinen ja onnistunut sekoitus metallia, kansanmusaa ja progressiivista rockia. Monipuolisuus ja kokeilunhalukkuus ovat bändin vahvuuksia.
Tomi Joutsen on erinomainen laulaja ja tulkitsija, puhtaat laulut ja aggressiiviset örinät sujuvat yhtä mallikkaasti. Kitaristi Esa Holopainen keskittyy niin ikään tunnelman luomiseen (eli mitään teknistä tilutusta ei pahemmin kuulla) ja samaa voisi sanoa kiipparisti Santeri Kallion soitosta.
Amorphis on tunnettu myös Kalevala-aiheisista, luonnonläheisistä sanoituksistaan. Nämä teemat ilmenevät myös hienoissa kansitaiteissa.
Mutta tällä bändillä on ollut myös tietty vaikutus omaan elämääni. Tällainen mielikuvia luova ja tunteikas musa toimii eräänlaisena "pakokeinona" arjesta (sama pätee keikkoihinkin) ja antaa paljon inspiraatiotakin.
Amojen kautta oma musamakunikin on laajentunut huomattavasti ja muutenkin minusta on tullut paljon avarakatseisempi musiikin kuuntelija. Suomalaisesta kansanmusasta on tullut innostuttua toden teolla, ja progempien levytysten myötä löysin Piirpaukkeen sekä tutustuin paremmin Pink Floydiin.
Tykkään käydä Amojen keikoilla säännöllisesti, sillä tunnelma vie mukanaan ja niistä saa piristävää energiaa. Parisenkymmentä keikkaa on tähän saakka nähty ja joitakin harvinaislaatuisiakin keikkoja olen saanut nähdä. Joulukuussa 2010 Amot tekivät Magic & Mayhem-kiertueen, joilla soitettiin biisejä kolmelta ensimmäiseltä levyltä ja entiset bändin jäsenetkin pistäytyivät lavalla vierailemassa. Huhtikuussa 2012 bändi teki pienen konserttisalikiertueen Suomessa - näillä keikoilla osa biiseistä soitettiin semiakustisina sovituksina ja vierailevia muusikoitakin oli mukana.
Amorphis on siis edukseen livenäkin, biisit kuulostavat yhtä hyvältä kuin levyilläkin ja itse asiassa Tomin laulu kuulostaa jopa vielä paremmalta. Lisäksi keikkamatkojen ansiosta olen oppinut matkustamaan itseksenikin ja nähnyt uusia paikkoja.
Amorphiksen perustivat Esa Holopainen ja Jan Rechberger vuonna 1990. Pian mukaan liittyivät rytmikitaristi-laulaja Tomi Koivusaari ja silloinen basisti Olli-Pekka Laine.
Amorphis aloitti puhtaana death metal-bändinä ja debyyttilevy The Karelian Isthmus ilmestyi vuonna 1992.
Jo tässä vaiheessa bändiläisten musamaku oli kuitenkin alkanut monipuolistumaan ja läpimurtolevy Tales from the Thousand Lakes (1994) ammensi suomalaisesta kansanmusastakin. Talesia pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä suomalaisista metallilevyistä. Levyn sanoitukset ovat suoria käännöksiä Kalevalan runoista. Hieno levy kyllä, ja sen klassikkoarvo on helppo ymmärtää.
Kolmas levy Elegy (1996) esitteli entistäkin tunnelmallisemman ja melodisemman Amorphiksen. Vaikutteet tulivat paitsi kansanmusasta, myös 70-luvun progressiivisesta rockista. Tomi Koivusaaren mörinöiden ohella levyllä kuullaan myös Pasi Koskisen puhdasta laulua. Sanoitukset perustuivat Kantelettaren runoihin.
Näistä vanhemmista levyistä nimenomaan Elegy on oma suosikkini, koska siinä on samanlaista "kalevelaista tunnelmaa" ja kansanmusiikkimaisuutta kuin Tomi Joutsenen aikaisilla levytyksillä.
The Orphan on yksi lempibiisejäni Amoilta; hieno, jopa surumielinen tunnelma. Cares on siitä hauska biisi että se yhdistelee erilaisia elementtejä ja tuo "humppakohta" pistää aina suupielet ylöspäin. My Kanteleen akustisessa versiossa puolestaan kuullaan itämaista tunnelmaa sitar-soolon muodossa.
Tuonelan (1999) myötä alkoi Amorphiksen "progekausi". Pasi Koskisesta tuli vakituinen laulaja ja sanoitukset eivät varsinaisesti käsitelleet Kalevala-aiheita, sillä bändi oli jo kyllästynyt niihin. Musiikilliset vaikutteet tulivat mm. Pink Floydilta ja Kingston Wallilta. Piirpaukkeen Sakari Kukko vieraili levyllä soittamassa saksofonia ja huilua.
Omasta mielestäni Tuonela on varsin miellyttävä kokonaisuus, kohokohtinaan The Way, Rusty Moonin huilut sekä Summer's End.
Am Universum (2001) jatkoi progelinjausta ja mukana oli jopa jazz-elementtejä. Sakari Kukko vieraili myös tällä levyllä. Niclas Etelävuori ja Santeri Kallio olivat jo vakituisia jäseniä.
Tuonelaan verrattuna hieman heikompi kokonaisuus, mutta tykkään kovasti niistä biiseistä joissa Sakari Kukko pääsee loistamaan saksofoneineen. Varsinkin Veil of Sin on hieno tunnelmapala.
Far from the Sunin (2003) aikaan Amorphis kärsi motivaation puutteesta ja bändi pitääkin tätä levytystä huonoimpanaan. Lopulta Pasi Koskinen jätti Amorphiksen ja uuden laulajan etsintä alkoi.
Tämä levy onkin jäänyt minulla vähemmälle kuuntelulle, tuo motivaation puute tosiaan kuuluu liiankin selkeästi. Day of Your Beliefs on silti kelpo biisi.
Eclipse (2006) aloitti uuden aikakauden Amorphiksen uralla. Uudeksi laulajaksi valittiin lohjalainen Tomi Joutsen, ja samalla Kalevala-aiheiset sanoitukset sekä kansanmusavaikutteet tekivät paluun.
Performanssitaiteilija Pekka Kainulainen on sanoittanut levyt Silent Waters (2007), Skyforger (2009) ja The Beginning of Times (2011), ja jokainen niistä kertoo tietyn Kalevala-hahmon tarinan.
Eclipseltä löytyy oma lempibiisini eli Brother Moon. Juuri tämä kipale sai minut vuosia sitten innostumaan bändistä toden teolla.
Silent Waters oli puolestaan ensimmäinen Amo-levyni ja sen tunnelmaan tykästyin saman tien.
Skyforger on Elegyn ohella oma suosikkilevyni, jo sen "nostalgia-arvonkin" vuoksi. Tämän levyn ilmestyttyä nimittäin faniuduin kunnolla ja aloin käymään keikoilla aktiivisesti.
The Beginning of Times jatkaa vahvaa linjaa. Levyn ilmestyessä olin retkeilemässä Lieksan kauniissa maisemissa (ja Joensuusta sitten lähdettiin uunituoretta levyä hakemaan!), joten näitä biisejä kuunnellessa palaa tuo reissukin mieleen. Monipuolinen Song of the Sage taitaa olla oma lempparini tältä levyltä. Huilutkin tuovat hyvää lisämaustetta biisiin.
Ja pitäähän sitä pari keikkavideotakin laittaa loppuun.
Sky Is Minen liveversio muistuttaa ensimmäisistä keikoistani...
... tästä kipaleesta puolestaan muistuu mieleen juhannuskeikka Nummirockissa...
... ja tämän kun vielä pääsisi todistamaan itsekin.
Loppuun vielä instrumentaalista pianotunnelmointia Black Winter Day-EP:ltä (1995).
Tomi Joutsen - laulu
Esa Holopainen - soolokitara, sitar
Santeri "Sande" Kallio - koskettimet
Niclas "Nicu" Etelävuori - basso
Tomi "Koippari" Koivusaari - rytmikitara, laulu (1990-1996), sitar
Jan "Snoopy" Rechberger - rummut
Amorphis is my favourite band, naturally. Their music is original and impressive blend of metal, folk music and progressive rock. Versatility and willingness to experiment are the strengths of the band.
Tomi Joutsen is a brilliant singer and puts a lot feeling to his performing. Both clean vocals and aggressive growls sound fine. Also the guitarist Esa Holopainen focuses on creating atmosphere, same with Santeri Kallio's playing.
Amorphis is also known as the Kalevala-themed and nature-inspired lyrics. These themes can be seen in the beautiful album artworks as well.
But this band has also certain influence on my life. Such an evocative and emotional music gives a lot of inspiration and as if it took into "another world". Same with the gigs, that's why I like to go see them regularly. Because of the gig trips I have learnt to travel on my own, too, and saw new places.
I think that Amorphis is qualifield live band as well, the songs sound as good as on albums and actually Tomi's singing is even better on stage.
Even my music taste has been changing and broading by means of the band; I have interested in Finnish folk music and Pink Floyd...
Amorphis is founded by Esa Holopainen and Jan Rechberger in 1990. Soon the rhythm guitarist-singer Tomi Koivusaari and bassist Olli-Pekka Laine joined the band as well. Amorphis started as a pure death metal band and their debut album The Karelian Isthmus was released in 1992. Already at this stage, music tastes of band members had begun to diversify, and the breakthrough album Tales From The Thousand Lakes (1994) drew on Finnish folk music as well. Tales is considered one of the most significant Finnish metal albums. The lyrics are direct translations of the poems from the Kalevala. A great album, and it's easy to understand why it's a classic one.
The third album Elegy (1996) presented even more atmospheric and melodic Amorphis. Influences came from not only folk music, but also 70's progressive rock. Tomi Koivusaari sang the growled vocals, meanwhile clean vocals were performed by Pasi Koskinen. The lyrics were based on poems from Kanteletar.
Of the older albums precisely Elegy is my personal favourite. The Orphan is one of my favourite songs from Amorphis; there's great, even rueful mood. Cares is a fun song, because it combines all kinds of musical elements, and that "humppa transition" makes the one smile. Some oriental vibes can be heard in the acoustic version of My Kantele, in the form of sitar solo.
Tuonela (1999) started Amorphis' progressive rock period. Pasi Koskinen became a permanent vocalist and the lyrics did not really dealt with the Kalevala themes, since the band was already tired of them. Musical influences came from e.g. Pink Floyd and Kingston Wall. Sakari Kukko from Piirpauke (Finnish world music band) played saxophone and flutes on this album. In my opinion Tuonela is a very nice entirety, the highlights are The Way, flutes in Rusty Moon and Summer's End. Am Universum (2001) continued the progressive alignment, and there were even some jazz elements. Sakari Kukko played on this album as well. Niclas Etelävuori and Santeri Kallio already were permanent members. Compared to Tuonela, Am Universum is bit weaker album, but I like a lot of songs where Sakari Kukko shines with his saxophone. In particular, Veil of Sin is a great moody song. While recording Far from the Sun (2003), Amorphis suffered from a lack of motivation and the band thinks that it's their worst recording. In the end, Pasi Koskinen left Amorphis and the band started to search a new singer.I haven't listened to this album much; that lack of motivation can be heard indeed. Day of Your Beliefs is a decent song anyway.
Eclipse (2006) started a new era in Amorphis career. Tomi Joutsen was chosen as a new frontman, and at the same time the Kalevala-themed lyrics and folk music influences made a comeback.
Performance artist Pekka Kainulainen has written the lyrics for Silent Waters (2007), Skyforger (2009) and The Beginning of Times (2011), and each one tells a story of the character from the Kalevala.My personal favourite song can be found from Eclipse; Brother Moon. This song hooked me on to this band back in the autumn 2008, too. But Silent Waters was the first Amorphis' album I had, and right away I liked it's atmosphere.
Skyforger is my favourite album in addition to Elegy, also because of "the nostalgia value". After this album was released, I really fell in love with the band and I started to go to gigs regularly.
And The Beginning of Times continues strong album entireties. When the album was about to be released, I was hiking in the beautiful sceneries of Lieksa (and then bought the album from the nearest town!) So I remember those eastern Finnish landscapes while listening to these songs.
Versatile Song of the Sage I think it's my favorite from this CD. Also flutes bring some nice addition to the song.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti