Kysymyksiä ja vastauksia

1. Luettele mielestäsi 5 parhainta bändiä/artistiä.
 - Amorphis, totta kai. Seuraavina tulevat (suomenkielinen) Indica ja Värttinä.

Sitten onkin hankalampaa; on paljon hienoja bändejä ja albumeja, joita ei kuitenkaan osaa laittaa
mihinkään järjestykseen...

2. Luettele 5 mielestäsi huonointa bändiä/artistia.
- Cheek, Petri Nygård, Rihanna, Justin Bieber ja Rebecca Black aiheuttavat suurimmat inhonväristykset.

3.Millon tehtiin paras musa?
- Kuuntelemieni bändien / artistien perusteella aina 70-luvulta tähän päivään asti.



4.Maailman turhin laulaja koko planeetalta?
- Paris Hilton. Että ihan "laulajaksi" piti tämänkin turhan julkkiksen alkaa...

5.Kenen musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
 - Indican suomenkieliset levyt (erityisesti Tuuliset tienoot) ovat kovassa kuuntelussa keväisin ja kesäisin. Myös Kate Bushin The Kick Inside kuuluu kesämusiikkeihini. Myös Värttinän Ilmatar on viihtynyt stereoissani viime aikoina.



6.Kenen musiikkia kuuntelet yleensä eniten?

 - Katso ensimmäisen kysymyksen vastaus.



7.Minkä tyylistä musiikkia kuuntelet?

1.Heviä, Rajua-Rockia, muuta rajua musiikkia
2.Klassista
3. Räppiä tai/ja Hip-Hopia
4.Poppia tai/ja Rockia
5.Olen kaikkiruokainen musiikissa (tiettyyn rajaan asti...)
6.En kuuntele musiikkia
7.Oopperaa
8.Iskelmää
9.Latinoa
10.Teknoa



8.Musiikki koneella vai levyllä?
- Levyllä. Toisaalta kopioin musat levyiltä koneelle ja edelleen kännykkään. Mutta mieluiten kuuntelen musani levyiltä ja kunnon stereoista. On monta syytä miksi haluan ostaa aitoja levyjä.
Ensinnäkin haluan tukea arvostamiani bändejä ja artisteja, se on minusta täysin itsestäänselvä asia. Lisäksi monet heistä saavat elantonsa musiikista ja varsinkin perheellisille muusikoille tämä on tietenkin tärkeää. 
Minusta on myös mukavaa kun voi selailla kansilehtisiä, lukea lyriikoita ja ihastella upeita kansitaiteita. Näin taiteellisena ihmisenä saatan ottaa jopa inspiraatiotakin näistä kuvista.
Ja minulle itselleni suuri levykokoelmani on suorastaan ylpeyden aihe. :)


9.Paras kotimainen artisti?
-  Katso kysymys 13.



10.Maailman paras laulu?
- Todella vaikea kysymys. Parempi että jätän vastaamatta.



11.Maailman ärsyttävin/huonoin laulu?
- Eiköhän se ole Rihannan Umbrella. Sontsan alla on paljon parempi versio. :)



12.Mainitse mielestäsi vähintään 2 musiikki-alalla ollutta/olevaa legendaa?
- Vähintään kaksi legendaa... Yksi syy miksi arvostan Amorphista, on se että he olivat
 ensimmäisimpiä suomalaisia metallibändejä, jotka ovat niittäneet kansainvälistä menestystä. Lisäksi Amot taisivat olla ensimmäinen bändi Suomessa, joka keksi yhdistää kansanmusa-ja progevaikutteita metalliin. Tällä perusteella vastaukseni voisi olla bändin johtohahmo; kukas muukaan kuin Holopaisen Esa.
Mutta kun alkaa ajattelemaan niin legendaarisia muusikoitahan on iso liuta, aina Kate Bushista Freddie Mercuryyn...
Ja katso myös kohdan 14 vastaus!



13.Kuka on pop-artisti on lähellä sydäntäsi?
- Harvoin innostun mistään pop-artistista niin paljon, että levyjä lähtisin hankkimaan, mutta Chisu ja Jenni Vartiainen tekevät omalla kohdallani poikkeuksen. Joten nämä kaksi kotimaista naisartistia ovat vastaukseni.



14.Kuka on Rockin kunkku?
- "Varsinaista rockia" (esim. Aerosmith tai Mötley Crüe) en oikein kuuntele, vaikka nuo kaksi bändiä kuuluvatkin legendaarisimpiin rockbändeihin. Sen sijaan Pink Floydia arvostan kovasti, tämä bändihän on progerockin ehdoton kuningas ja heiltä löytyy paljon hienoja biisejä. Floyd-kitaristi David Gilmour on myös arvostetuimpia rock-kitaristeja eikä syyttä ollenkaan. Joten vastaukseni on Pink Floyd ja herra Gilmour.



15.Maailman paras albumi?

Jos nyt omista lempibändeistä puhutaan, niin...
Amorphis - Skyforger ja Elegy
Indica - Kadonnut puutarha
Värttinä - Ilmatar

16.Mainitse artistien/bändien nimet joitten keikalla olet ollut tai olet menossa?
 - Amorphis (about parikymmentä kertaa ja yhä jaksaa!) taitaa olla itsestäänselvyys... :)
Indican suhteen minulla on ollut hieman huonoa tuuria - kerran olen heidät nähnyt, mutta siitäkin on jo kohta kolme vuotta! Silloin kun olin vielä alaikäinen, bändi kiersi about jokaisen Suomen klubin ja pizzeriannurkan, mutta täysi-ikäisyyden saavutettuani keikkatahti on hiljentynyt huomattavasti. :( Mutta toivossa sopii elää!
Värttinän olen kerran nähnyt ja kesällä tulen näkemään heidät uudestaankin.
Aiempina vuosina Nightwish, Sonata Arctica ja Stratovarius on tullut nähtyä muutamaan otteeseen.
Ja jos saisin tilaisuuden matkustaa aikakoneella 70-tai 80-luvulle, niin menisin ensimmäiseksi Pink Floydin keikalle. Keikkatallenteista ja kuvista päätellen Floydin konsertit ovat olleet melkoisia spektaakkeleja, joissa visuaalisuus on ollut pääosassa.

Omintakeista naisenergiaa / Distinctive woman power

Kate Bush

 

Sanotaanko vaikka niin että jos tykkää hieman erikoisemmasta meiningistä ja Lady Gaga ei kolahda, niin kannattaa tutustua tähän brittiläiseen naismuusikkoon.
Debyyttialbumi The Kick Inside (1978) on täynnä hienoja ja mieleenpainuvia biisejä, mukaan luettuna klassikon asemaa nauttiva Wuthering Heights. Myös Never For Ever (1980) sisältää monta hienoa kipaletta.
Itse asiassa tämän naisen löysin Indican kautta, sillä he ovat tehneet oman versionsa Wuthering Heightsista (Kate on yksi Jonsun esikuvista) ja näin muistin alkuperäisen esittäjän.
Katella on myös todella omalaatuinen lauluääni ja tapa esiintyä - pistää miettimään onko tämä sulaa hulluutta vai silkkaa neroutta. Mutta juuri siinä piileekin hänen karismansa.

Let's say that if you like a little more extraordinary and Lady Gaga does not inspire, you should explore this British female singer and performer.
The debut album The kick Inside (1978) is full of memorable tracks, including the classic Wuthering Heights. Also Never For Ever (1980) has plenty of good tunes. 
Actually I discovered this woman by means of Indica; they have done their own version of Wuthering Heights (Kate is one of Jonsu's idols), and thus I remembered the original artist.
Kate has a really distinctive voice and way of performing - you have to think is this sheer absurdity or pure brilliance. But precisely there lies her charm.

Tässäpä vielä Indican oma versio Wuthering Heightsista, oikein viulusoololla:

Niin, ja tämä parodiakin on levinnyt netissä laajalle:

Muut lempparini, osa I - Indica / My other favourites, part I

Seuraavaksi eniten kuunnellut bändit ovatkin sitten "hieman" eri sorttia kuin Amorphis... : D
Eli vuorossa olisi mystis-romanttista poprockia, ja seuraavassa osassa esittelyssä on nykykansanmusiikkia Suomesta.

Next bands which I listen to a lot, are "slightly" different sort from Amorphis... : D
Here is some mystic-romantic pop rock, and next entry will be deal with modern folk music from Finland.

Keväisin ja kesäisin Indican suomenkieliset albumit tuppaavat olemaan kovassa kuuntelussa.
Mutta jos totta puhutaan, minusta on hieman sääli että täällä Suomessa kyseisellä bändillä tuntuu olevan hieman "lapsellinen" maine - ihan turhaan. No, toisaalta Ikuinen virta ei olekaan kovin kummoinen kipale jos minulta kysytään...
Mutta pintaa syvemmällä piilee monivivahteista ja tunteikasta poprockia. Keulahahmo ja laulaja-viulisti Johanna "Jonsu" Salomaa säveltää ja sanoittaa Indican musiikin kokonaan, ja onhan hänellä varsin jännän kuuloinen lauluäänikin.
Mielikuvia luovat sanoitukset ovat yksi syy miksi tästä bändistä pidän - ne ovat kuin kauniita runoja, jopa kalevalamittaakin esiintyy siellä täällä ja luontokin on tärkeässä osassa. Jonsu saakin inspiraationsa nimenomaan luonnosta, elämästä ja elokuvista.

Debyyttialbumi Ikuinen virta (2004) on perinteistä poprockia, ja levyltä kuuleekin että bändi on vasta saamassa tuulta siipiensä alle.
Lauluja paratiisista kertoo kaipuusta jonnekin parempaan paikkaan ja viulukin soi varsin kaihoisasti.

Tuuliset tienoot (2005) on nimenomaan kesämusiikkia ja tältä levyltä löytyy kansanmusiikkimaisia melodioitakin. Niin tuleni teen summaa muuten hienosti elämänfilosofiani!

Tunteikas ja monivivahteinen Kadonnut puutarha (2007) on oma suosikkilevyni. Tämä on vastakohtien levy jolta löytyy niin "vihaisempia" biisejä kuten Viimeinen jyvä ja toisaalta herkkiä tunnelmapaloja kuten Mykkä. Noita kertoo kuolemasta mutta ovelasti sadun muotoon verhottuna ja levyn viimeinen kappale Helmet on jazz-vivahteissaan hauska kipale.

Valoissa (2008) on niin ikään ääripäiden levy, mutta ote on vielä rockimpi.
Ja Pahinta tänään-musavideo toimii mustavalkoisuudessaan, hieno tunnelma.

10 h myöhässä - musavideossa on muuten hauska toteutus, mukana on ripaus psykedeelisyyttäkin.
"Ja kaikki olikin vain unta..."

Uudempi englanninkielinen tuotanto ei minulle kolahda. Englanninkieliset versiot tutuista kappaleista kuulostavat omaan korvaani omituisilta ja Jonsun laulustakin jää jotakin puuttumaan. Näin ollen A Way Away on lähinnä koriste levyhyllyssäni. Tänä vuonna pitäisi Indicalta ilmestyä uusi levykin - englanninkielinen tietenkin - mutta ehkäpä annan sille mahdollisuuden. Ja eihän nuo suomenkieliset albumit mihinkään katoa.
Vain kerran olen päässyt Indican keikalla käymään ja olisi mukavaa nähdä bändi uudestaankin. Toivottavasti jossakin vaiheessa tulee lisää keikkoja Suomenmaalle!

Ja Jonsu vaikuttaa varsin persoonalliselta tapaukselta - hyvässä mielessä tietenkin. Olisi kyllä hauskaa tavata tämä nainen, jutunaihetta varmasti riittäisi!
Lisäksi pidän myös hänen pukeutumistyylistään, punaisen kiharapilven ohella tyyli tuo lisää persoonallisuutta Jonsun olemukseen.

Indica:

Johanna "Jonsu" Salomaa - laulu, viulu
Heini - basso
Jenny - kitara
Sirkku - koskettimet
Laura - rummut



In the spring- and summertime I tend to listen to Indica a lot. I think that this band is bit misunderstood one here Finland, because of some kind of "childish reputation". I don't think so - besides Ikuinen virta is their worst song...
But if you take a closer look, there's versatile pop-rock music full of feeling.
The frontwoman, vocalist-violinist Johanna "Jonsu" Salomaa writes all the lyrics and music by herself, and does have quite a distinctive voice. Evocative lyrics are one reason why I love the band; they're like beautiful poems, there's even vibes of old Finnish language and some nature-romanticism as well. Well, Jonsu really is inspired by life, nature and movies.

My favourite album is Kadonnut puutarha, there's perfect balance between more "aggressive" songs and really atmospheric, moody songs. Same with Valoissa, but it's more rock-edged one. Tuuliset tienoot has even some folk influences, but Ikuinen virta is traditional pop-rock album (you can hear that it's their debut album!)
But I really don't like their English stuff, to me it's not even the same band.

You can find lyric translations here.