Muut lempparini, osa I - Indica / My other favourites, part I

Seuraavaksi eniten kuunnellut bändit ovatkin sitten "hieman" eri sorttia kuin Amorphis... : D
Eli vuorossa olisi mystis-romanttista poprockia, ja seuraavassa osassa esittelyssä on nykykansanmusiikkia Suomesta.

Next bands which I listen to a lot, are "slightly" different sort from Amorphis... : D
Here is some mystic-romantic pop rock, and next entry will be deal with modern folk music from Finland.

Keväisin ja kesäisin Indican suomenkieliset albumit tuppaavat olemaan kovassa kuuntelussa.
Mutta jos totta puhutaan, minusta on hieman sääli että täällä Suomessa kyseisellä bändillä tuntuu olevan hieman "lapsellinen" maine - ihan turhaan. No, toisaalta Ikuinen virta ei olekaan kovin kummoinen kipale jos minulta kysytään...
Mutta pintaa syvemmällä piilee monivivahteista ja tunteikasta poprockia. Keulahahmo ja laulaja-viulisti Johanna "Jonsu" Salomaa säveltää ja sanoittaa Indican musiikin kokonaan, ja onhan hänellä varsin jännän kuuloinen lauluäänikin.
Mielikuvia luovat sanoitukset ovat yksi syy miksi tästä bändistä pidän - ne ovat kuin kauniita runoja, jopa kalevalamittaakin esiintyy siellä täällä ja luontokin on tärkeässä osassa. Jonsu saakin inspiraationsa nimenomaan luonnosta, elämästä ja elokuvista.

Debyyttialbumi Ikuinen virta (2004) on perinteistä poprockia, ja levyltä kuuleekin että bändi on vasta saamassa tuulta siipiensä alle.
Lauluja paratiisista kertoo kaipuusta jonnekin parempaan paikkaan ja viulukin soi varsin kaihoisasti.

Tuuliset tienoot (2005) on nimenomaan kesämusiikkia ja tältä levyltä löytyy kansanmusiikkimaisia melodioitakin. Niin tuleni teen summaa muuten hienosti elämänfilosofiani!

Tunteikas ja monivivahteinen Kadonnut puutarha (2007) on oma suosikkilevyni. Tämä on vastakohtien levy jolta löytyy niin "vihaisempia" biisejä kuten Viimeinen jyvä ja toisaalta herkkiä tunnelmapaloja kuten Mykkä. Noita kertoo kuolemasta mutta ovelasti sadun muotoon verhottuna ja levyn viimeinen kappale Helmet on jazz-vivahteissaan hauska kipale.

Valoissa (2008) on niin ikään ääripäiden levy, mutta ote on vielä rockimpi.
Ja Pahinta tänään-musavideo toimii mustavalkoisuudessaan, hieno tunnelma.

10 h myöhässä - musavideossa on muuten hauska toteutus, mukana on ripaus psykedeelisyyttäkin.
"Ja kaikki olikin vain unta..."

Uudempi englanninkielinen tuotanto ei minulle kolahda. Englanninkieliset versiot tutuista kappaleista kuulostavat omaan korvaani omituisilta ja Jonsun laulustakin jää jotakin puuttumaan. Näin ollen A Way Away on lähinnä koriste levyhyllyssäni. Tänä vuonna pitäisi Indicalta ilmestyä uusi levykin - englanninkielinen tietenkin - mutta ehkäpä annan sille mahdollisuuden. Ja eihän nuo suomenkieliset albumit mihinkään katoa.
Vain kerran olen päässyt Indican keikalla käymään ja olisi mukavaa nähdä bändi uudestaankin. Toivottavasti jossakin vaiheessa tulee lisää keikkoja Suomenmaalle!

Ja Jonsu vaikuttaa varsin persoonalliselta tapaukselta - hyvässä mielessä tietenkin. Olisi kyllä hauskaa tavata tämä nainen, jutunaihetta varmasti riittäisi!
Lisäksi pidän myös hänen pukeutumistyylistään, punaisen kiharapilven ohella tyyli tuo lisää persoonallisuutta Jonsun olemukseen.

Indica:

Johanna "Jonsu" Salomaa - laulu, viulu
Heini - basso
Jenny - kitara
Sirkku - koskettimet
Laura - rummut



In the spring- and summertime I tend to listen to Indica a lot. I think that this band is bit misunderstood one here Finland, because of some kind of "childish reputation". I don't think so - besides Ikuinen virta is their worst song...
But if you take a closer look, there's versatile pop-rock music full of feeling.
The frontwoman, vocalist-violinist Johanna "Jonsu" Salomaa writes all the lyrics and music by herself, and does have quite a distinctive voice. Evocative lyrics are one reason why I love the band; they're like beautiful poems, there's even vibes of old Finnish language and some nature-romanticism as well. Well, Jonsu really is inspired by life, nature and movies.

My favourite album is Kadonnut puutarha, there's perfect balance between more "aggressive" songs and really atmospheric, moody songs. Same with Valoissa, but it's more rock-edged one. Tuuliset tienoot has even some folk influences, but Ikuinen virta is traditional pop-rock album (you can hear that it's their debut album!)
But I really don't like their English stuff, to me it's not even the same band.

You can find lyric translations here.